Päivä 22/153

Näin kolmen vapaan viikon jälkeen on mukava huomata, että arjen pyörittämiseen on muodostunut ihan pätevä rutiini. Tosin kiitos tästä taitaa kyllä kuulua Neitien äidille, hänhän täällä on jo pitkän tovin lasten kanssa ennen minua viettänyt. Mutta en ole sitä ainakaan onnistunut pahemmasti sotkemaan, toistaiseksi. Periaatteessa siis jokainen päivä toistaa itseään, mutta hyvällä tavalla, sillä näin on paljon helpompaa aikatauluttaa pukemiset, syömiset, ulkoilut ja päiväunet. Kai tämä lapsillekkin on myös hyväksi, mutta itsellä pitää ainakin ajatukset paremmin kasassa. Vielä kun saadaan kaikki päiväuniajat synkronoitua keskenään, niin sitten näyttää hyvälle, kun pystyy tuon ajan varaamaan varauksetta itselle. Onhan tässä vielä aikaa reilut neljä kuukautta...

Hyvin pyörii myös Neiti V:n Nopsan pyörät, sillä tänään mentiin ihan oman voiman kuljettamana useamman metrin matka eteenpäin. Pikkuhiljaa alkaa siis muodostumaan käsitys, että miten tuo pyörällä polkeminen oikein käytännössä tapahtuu. Seuraava haaste onkin sitten siirtää katse pois polkimista ja tiehen, sillä tällä hetkellä lähes kaikki huomio keskittyy tuohon jalkojen liikuttamiseen. Mutta kun harjoitellaan päivittäin, niin kohta päästään parkkipaikalta pois ja vähän pidemmälle matkalle.