keskiviikko, 23. huhtikuu 2014

Pyörät ne pyörii vaan

Päivä 22/153

Näin kolmen vapaan viikon jälkeen on mukava huomata, että arjen pyörittämiseen on muodostunut ihan pätevä rutiini. Tosin kiitos tästä taitaa kyllä kuulua Neitien äidille, hänhän täällä on jo pitkän tovin lasten kanssa ennen minua viettänyt. Mutta en ole sitä ainakaan onnistunut pahemmasti sotkemaan, toistaiseksi. Periaatteessa siis jokainen päivä toistaa itseään, mutta hyvällä tavalla, sillä näin on paljon helpompaa aikatauluttaa pukemiset, syömiset, ulkoilut ja päiväunet. Kai tämä lapsillekkin on myös hyväksi, mutta itsellä pitää ainakin ajatukset paremmin kasassa. Vielä kun saadaan kaikki päiväuniajat synkronoitua keskenään, niin sitten näyttää hyvälle, kun pystyy tuon ajan varaamaan varauksetta itselle. Onhan tässä vielä aikaa reilut neljä kuukautta...

Hyvin pyörii myös Neiti V:n Nopsan pyörät, sillä tänään mentiin ihan oman voiman kuljettamana useamman metrin matka eteenpäin. Pikkuhiljaa alkaa siis muodostumaan käsitys, että miten tuo pyörällä polkeminen oikein käytännössä tapahtuu. Seuraava haaste onkin sitten siirtää katse pois polkimista ja tiehen, sillä tällä hetkellä lähes kaikki huomio keskittyy tuohon jalkojen liikuttamiseen. Mutta kun harjoitellaan päivittäin, niin kohta päästään parkkipaikalta pois ja vähän pidemmälle matkalle.

 

 

 

 

 

tiistai, 22. huhtikuu 2014

Päästiin pääsiäisestä pois

Päivä 21/153


Katsos kummaa, tässähän oli useamman päivän tauko kirjoitteluiden osalta. Viimeisen vuodatuksen jälkeen on ollut ilmeisesti sen verran puuhaa, ettei muka ole ehtinyt kirjoittamaan. Tai sitten sanainen arkku on ilmeisesti ollut tyhjä. Vai olisiko syynä lienee laiskuus... 

No, oli syy mikä tahansa, tässä luvassa yhteenveto viime päivien tapahtumista:

Torstai / päivä 16

Neiti V:n ollessa aamupäivän kerhossa ja Neiti S:n nukahdettua unille, päätin vihdoinkin kurkistaa, että mitä tilaamani vihervitriinin paketit pitävät sisällään. Pari haavaa myöhemmin pahvien keskeltä paljastui röykkiö valkoiseksi maalattuja mäntylautoja, pussillinen ruuveja sekä ohjeet joilla viritys pitäisi kasaan saada. Ei siis muuta kuin akkukone laulamaan ja ohjeiden mukaan eteenpäin. Nopeasti aika tuon parissa vierähtikin ja taas oli mentävä vaunuja työntämään ja vanhempaa neitiä kotia hakemaan. Neitien päiväunien aikana myös kaappia kasailin, tosin sillä tuloksella että lasien välistä jäi silikonit puuttumaan, joten turhaa oli tuokin työ. Mutta valmista siitä ei yhden päivän aikana saanut.

Perjantai / päivä 17

Perjatain ohjelmassa oli pääsiäisateria neitien mummille, papalle sekä isomummolle, joista jälkimmäiset eivät Neiti V:n synttäreille osallistuneet sattuneesta syystä. Tarkoitus oli valmistaa erään Ruoka ja Viini - teemaisen lehden kolmen ruokalajin menu, jonka piti syntyä tunnissa, mikäli valmistusjärjestystä noudatetaan tarkasti. Olisi pitänyt tajuta, että perseelleen tämä tulee menemään, kun ensimmäisenä vaiheena ollut jälkiruoka oli menossa jääkaappiin, kun aikaa oli kulunut tunti ja vartti.... Kaikkiaan sain menun valmistamiseen kuudelle hengelle menemään lähes neljä tuntia, eli ei ihan tavoiteajassa pysytty. Menu ja ruokalajit eivät itsessään monimutkaisia olleet, mutta komponentteja ja sen kautta pilkottavaa, kuorittavaa, keitettävää ja paistettavaa oli niin pirusti, että siihen se aamupäivä sitten menikin. Jälkeenpäin kun ajattelee, niin kyllä menu olisi varmaan tunnissa syntynyt, jos kaikki aineet olisi misattu (esikäsitelty) valmiiksi siistiin riviin. Pitäsköhän kysyä lehden toimitukselta, että montako ihmistä tätä oikein koekeittiössä laittoi ja mikä oli todellinen työjärjestys. No, kokonaisuutena ruoka oli hyvää ja ennen kaikkea vieraat tuntuivat viihtyvän. Se oli tärkeintä.

Lauantai / päivä 18

Lauantaina sain vihdoinkin vihervitriinin lopullisesti kasaan ja aiemmin unohtuneet silikonitkin löysivät omalle paikalleen ikkunaruutujen sekä karmien väliin. Tervetuloa vaan kesä!

Sunnuntai / päivä 19

Aamulla oli kukko käynyt munimassa neiti V:n tyynyn alle ja tästä tapahtumasta riitti mietittävää koko päivän ajaksi. Kun neiti oli saanut oman pääsiäismunansa tuhottua, täytyi hänen käydä tarkistamassa, että onko kukko muninut myös isin ja äidin tyynyjen alle. Mutta eihän sieltä mitään löytynyt. Ei vaikka tarkistettiin useampaan kertaan. Myös mummin luona piti tarkistaa, että josko kukko olisi käynyt munimassa mummin tyynyn alle, mutta eipä ollut. Ehkä sitten ensi vuonna.

Mummin luona vierailimme, sillä vastineeksi perjantaisesta ateriasta oli meidän vuoromme mennä nauttimaan neitien mummin luokse pääsiäispäivän ateriaa. Meillä on ollut  tapana, että pidempien pyhien aikaan käymme vuoroin vieraissa, mielestäni erittäin toimiva konsepti. Anoppi oli laittanut myös ruoaksi karitsaa, joka oli kyllä mielestäni maukkaampaa kuin itse tekemäni. Hyvä näin, sillä jos ainoastaan itse tehty ruoka olisi hyvää, niin kävisi syömingit aika tylsäksi. 

Maanantai / päivä 20

Eilen maanantaina ei mitään ihmeellistä, pikku hiljaa paluu kohti normaalia arkiviikkoa. Jokamaanantaisen hetken HBO:n kanssa päätin säästää tiistai-aamulle, aikaan kun Neiti V on kerhossa ja olemme Neiti S:n kanssa kaksisteen kotona. Aamupäivän viettivät neidit pyjamissaan, kun isi valmisteli ruokaa ja pesi pyykkejä puhtaaksi. Lounaan jälkeen Neiti S lähti äitinsä kanssa vaunulenkille ja isi jäi vahtimaan Neiti V:n päiväunia, joita ei sitten tullutkaan. Isille tosin uni olisi maistunut...

Takaisin tiistaihin

Neiti V:n lähdettyä kerhoon ja Neiti S:n syötyä aamubanaaninsa, oli aika kaffikupposen sekä Game of Thronesin. Mikä ihana tapa viettää aamun ensimmäiset tunnit. Ja mikä vielä parempaa, niin minun katsellessa Meereeniläistä Solmua, Neiti S oli päättänyt että nyt on aika kääntyä vatsalleen. Eikä kerta jäänyt vain yhteen, vaan tuota kääntyilyä jatkuikin onneksi koko loppupäivän ajan. Loistavaa! Viikon päästä meillä on vuorossa käynti fysioterapeutille, jolle pääsemmekin nyt näyttämään närhen munat.

Iltapäivällä Neitien unien jälkeen laitoimme wappusiman käymään, sillä tuo työläisten juhlahan on luvassa jo viikon päästä. Siman suhteen minulla on myös yhdenlainen YYA-sopimus anopin kanssa, sillä minä teen ämpärillisen simaa ja anoppi leipoo vastineeksi munkkeja. Erittäin toimiva ratkaisu, tämäkin.

Päivän murheenkryyni on Posti, jonka piti tuoda minulle paketti kello kahden ja neljän välillä, mutta eipä sitä ole vieläkään näkynyt. Katsotaan, tuleeko aamulla jotain uutta tietoa. Mikäli käskevät hakemaan sen konttorilta, niin saa jäädä sinne, en piruuttanikaan käy sitä hakemassa, kun kerran olen kotiinkuljetuksen tilannut ja siitä maksanutkin. Sisältö nyt ei onneksi niin kauhean tärkeä ole, ainoastaan kampetta viileämpiä golfkierroksia varten. Ja täytyy sanoa, että hieman polttelee jo, pelaamaan olisi kiva päästä, kunhan muu porukka vaan ehtii mukaan ja saadaan kalenterit täsmäämään.


keskiviikko, 16. huhtikuu 2014

Leikkipuiston Nuuskamuikkuset

Päivä 15/153

Normaali aamu, normaalit rutiinit ja puistovisiitti ohjelmassa luonnollisesti. Neiti V:n toiveesta menimme rannalla olevaan, kohta pois purettavaan puistoon, mutta koska muita lapsia ei siellä näkynyt, päätimme suunnata karavaanimme kohti toista puistoa, jossa yleensä on enemmän väkeä, sekä tuttuja että tuntemattomia, paikalla. Kuten oli myös tälläkin kertaa.

Keinumassa oli Neiti V:n kerhokaveri, johon olemme törmänneet samaisessa puistossa aikaisemminkin. Tällä kertaa tyttö ei ollutkaan puistossa äitinsä, vaan isänsä kanssa, jota ei suoraan sanoen hirveästi näyttänyt touhu nappaavan. Tilanne oli nimittäin niin, että kun saavuimme keinujen luo, heilui tämä toinen neiti hiljalleen ees taas lähes paikallaan, kunnes jostain hiekkalaatikon reunalta pelmahti paikalle nuuskaa huuleen tunkeva isipappa, joka työnsi keinun kerran korkeaan vauhtiin ja hipsi takaisin hiekkalaatikon reunalle, jossa ilmeisesti toinen lapsi odotteli. Seuraa kysymys: Eikö tuota pienempää olisi voinut ottaa myös keinumaan, tai leikkimään lähemmäs keinua, siksi aikaa kunnes isomman keinumishalut on täytetty? Ilmeisesti ei, sillä samaa rataa mentiin aika pitkä tovi, kunnes äiti saapui paikalle ja otti ohjat käsiin.

No, seuraavaksi saapui paikalle edellisen pariskunnan ystäväperhe, ja tätä tapaamista oli mielenkiintoista katsella. Molemmat äidit olivat juttelivat keinun luona, jossa Neiti V:n kaveri edelleen kiikkui. Toisen perheen tyttö keinui yksinään toisella puolella puistoa. Molemmat isät tunkivat lisää biittiä huuleen hiekkalaatikolla, jossa perheiden juniorit ryömivät. Tarviiko sinne puistoon lähteä ollenkaan, jos siellä ei halua lasten kanssa olla? Ja onko puisto nyt oikea paikka tunkea nuuskaa huuleen, kun useampi silmäpari tapittaa että mitä sedät oikein tekee?

Jotenkin tuli tästä kaikesta sellainen olo, että en ihan sovi kyllä tuohon joukkoon. Mutta en tainnut olla ainut, sillä ennen poislähtöämme paikalle tuli isä kahden lapsensa kanssa ja kyllä hänkin hiukkasen pälyili ympärilleen, että mitä täällä oikein tapahtuu. Jos tämä kyseinen kaveri on jatkossa vielä samaan aikaan paikalla, niin taidanpa mennä tekemään lähempää tuttavuutta. 

 

 

tiistai, 15. huhtikuu 2014

Tahtojen taistelua tiistaina

Päivä 14/153

Ennustetun sateen johdosta allekirjoittaneella oli auto käytössä Neiti V:n kerhokuljetuksien vuoksi, joten aamu alkoikin juuri tämän merkeissä. Kun molemmat neidit oli puettu ja lastattu autoon, Neiti V saatettu turvallisesti kerhopaikalle, lähdimme Neiti S:n kanssa metsästämään pääsiäsen pääosan esittäjää. (Karitsaa, siis sitä lampaan poikasta, ei Jeesusta, jota myös samalla tittelillä kutsutaan). Kotimaiset karitsat ovat ilmeisesti niin pikkuisia, että ei niistä sopivaa palaa löydy, joten tyytyminen oli ulkolaiseen. Mutta muistelen jonkin suomalaisen huippukokin todenneen, että ulkolaiset lampaat/karitsat eivät maistu niin villasukalle kuin kotimaiset, sillä ne on kasvatettu ruoaksi, ei villaa tuottamaan. Perjantainapa tuokin selviää että kuka on oikeassa.

Pikaisen kauppareissun jälkeen takaisin kotiin ja kahvin keittoon, aamutoimien lomassa kun päivän tärkein kupponen oli jäänyt nauttimatta. Tiistain ja myöskin torstain hyviä puolia on, että Neiti V:n ollessa kerhossa minulla on aikaa olla kahdestaan Neiti S:n kanssa. Tänään se tarkoitti vain ja ainoastaan lattialla makoilua ja leluille juttelua. Ompahan kuitenkin kerrassaan rentouttavaa, aina siihen asti, kun on aika noutaa Neiti V kerhosta kotiin. 

Ja varsinkin siihen saakka kunnes koitti aika päiväunien...

Neiti S oli ennen puoltapäivää jo aika kaput ja valmis unimaahan, koska aamun ohjelmaan ei torkut oikein olleet mahtuneet. Kutakuinkin samalle näytti myös Neiti V:n tilanne, sillä kerhossa oli saanut leikkiä ulkona ja sisällä kavereittensa kanssa. Kotiin päästyään makoili sohvalla ja lueskeli kirjaa, normaalin sinkoilun sijaan. Siispä Neiti S vaipanvaihdon kautta sänkyyn ja Neiti V omaansa heti perään. Eli kaikki näytti liiankin helpolle.

Neiti S:n tuhistessa tyytyväisenä sängyssään, aloitti Neiti V lauleskelun, kolistelun, verhojen availun sun muun elämöinnin huoneessaan. Eikä rauhoittunut, vaikka kävimme asiasta useampaan kertaan pidempääkin keskustelua ja käänsimme vielä sängynkin eri asentoon.  Tämä elämöinti johti lopulta siihen, että Neiti S:n unet jäivät vain lyhyiksi torkuiksi normaalin parituntisen sijaan, joka johtaa siihen että neiti on illalla turhankin väsynyt nukkumaan ja syömään. Mutta Neiti V on ollut suhteellisen rauhallinen, vaikkei unia nukkunutkaan.Kärsivällisyys riitti juuri rairuohon kylvämiseen, chilejä jaksoi koulia muutaman, sitten meni mullan kanssa sotkemiseksi. Saa nähdä mitä ensi yöstä ja huomisesta tulee, sillä vielä puoli kymmenen korvilla huoneesta kantautui "Jänis istui maassa". Pianhan tuo selviää.

Niin, poistin tosiaan tuosta alusta tuon päivittäisen statuspäivityksen, sillä ei tuo kasetti kovin helpolla näytä jumiin menevän. Teen siis niin, että jos ja kun se joskus jumiin menee, ilmoitan siitä näkyvästi ja kuuluvasti, jottei asiassa ole mitään epäselvää.

 

KÄRPÄT 1 - TAPPARA 0

maanantai, 14. huhtikuu 2014

Viikonloppu vapaalla

Päivä 13/153

Kasetti: Ei jumissa

Siis blogin päivityksistä, ei muuten. Lauantain Savoon suuntautuneen shoppailureissun jälkeen päätin, että jos kahta kappaletta enempää ei ole kirjoitettavaa mielessä, palataan asiaan seuraavana päivänä. Ja kun eilen sunnuntaina oli hyvin pitkälti saman kaltainen tilanne, niin tehdään tähän sitten kooste viimeisen kolmen päivän tapahtumista. 

Lauantai meni osimoilleen kokonaan kauppoja kierrellessä puolison ja Neiti S:n kanssa, Neiti V oli sillä välin mummin luona (yö)kyläilemässä. Vaikka itselle matkan päätavoite oli päästä puraiseen sushia, (joka oli niiiiin hyväää että), vei Ikea taas kerran pisimmän korren. Sisään mennessä en edes kassia mukaan ottanut, kun ajatus oli että "ei täältä kuitenkaan mitään osteta". Puolessa välissä labyrinttia tarttui keltainen kassi mukaan, mutta ei sen raahaamiseen tarvittavia kärryjä. Jonnin verran alkoi tuo kassi painaa, kun se oli täyteen tavaraa ahdettu, sekä hiukkasen on epämukava kantaa, ainakin mun mielestä. Onneksi ennen loppusuoran häämöttämistä "löysin" hyllyjen välistä yksinäisille näyttävät kärryt. Jos ne jonkun käytössä kuitenkin olivat, olen pahoillani, että ne otin. Kärryt voi noutaa kassan luota.        

Erityishuomio täytyy antaa kauppakeskukessa olevalle perhehuoneelle, jossa Neiti S:n lounas- ja välipalatauot onnistuivat mainiosti. Tilaa oli useammalle perheelle kerrallaan, ainut häiritsevä asia oli Mikko Leppilampi. Ei, hän ei ollut sentään huoneessa, vaan kauppakeskuksessa juontamassa jotain muotisysteemiä, kuuluipahan vaan turhankin lujalla kaiuttimista. 

Eilen sunnuntaina heräilin vasta yhdeksän kieppeillä, sillä herätyskelloni oli edelleen mummin luona yökyläilemässä. Joten aamu oli erittän rauhallinen ja verkkainen, vaihteeksi näinkin. Päivä meni pääasiassa ihan vaan oleskellen, ei siis valittamista. Päivän tai oikeastaan yön pantaa kiristävä asia oli Neiti V:n levottomat unet. Ainakin neljään kertaan hän tuli ulos huoneestaan, milloin milläkin syyllä. Ja jos tahtoaan ei saanut jossain asiassa läpi, aiheutti asia hirveät raivarit. Mysteeri on siis, että mikä tämän levottomuuden aiheuttaa. Välillä kun nukkuu yön heräämättä kertaakaan ja välillä sitten taas näin. Minulle tuo heräileminen ei niinkään ongelma ole, mutta puolisolla, joka muutenkin nukkuu huonommin,  on kasetti kohta jumissa, jos tätä jatkuu usempia öitä peräkkäin. Tähän pitäisi jotain insinöörimäistä seurantaa ja raportointia alkaa kehitellä, sekä perustaa asiasta projekti, jolle luonnollisesti nimetään päällikkö, johtoryhmä sekä ohjausryhmä. Näin niitä tuloksia yleensä saadaan, vai mitä? Tai sitten vain yrittää kärsivällisesti seurailla tilanteen kehittymistä.

Tänään on sitten tullut vettä lähes koko päivä, joten päätimme jättää neitien kanssa ulkoilun väliin. Sen sijaan keskityimme lukemaan läjän kirjoja, rakentamaan legoista korkeaa tornia (joka sitten täytyy heti kaataa, kun viimeinen palikka on paikoillaan) ja kasattiimpas vielä muutama palapelikin. Jostain kumman syystä Neiti V:n mielestä pelit pitää jättää lattialle kun seuraavaa aloitetaan, eikä niitä voi missään nimessä kerätä pois. Yritä siinä sitten mahduttaa neljättä peliä muutaman neliön alalle, josta isi vie suurimman osan. Haasteita tuottaa ainakin. Jälleen kerran sain neidit myös nukahtamaan päiväunilleen suunnilleen samaan aikaan, vieläpä ilman suurempia nurinoita. Neitien unien aikaan oli vuorossa päivän tähtihetki HBO+GoT, S4E02. Ja mitä mahtavuutta se olikin, viininhuuruiseen loppuunsa saakka. Loppupäivä onkin mennyt sitten normaaleissa puuhissa, rauhalliseen tahtiin. Pikku Kakkosen jälkeen telkusta tuli wanhoja lastenohjelmia ajalta jolloin isi oli suunnilleen Neiti V:n ikäinen. Yllättävän hyvin myös nämä ohjelmat Neitiin upposivat, vaikka ohjelmia ei oltu tehty tietokoneella, vaan animoitu ihan perinteisin keinoin.

Mitäs sitten luvassa huomiselle tiistaille?

No ainakin tärkeimpänä ensimmäinen Liigan finaaliottelu, Kärpät - Tappara, josta voitto toivottavasti matkaa Ouluun. Aamusta täytyy käydä Neiti S:n kanssa metsästämässä karitsaa pääsiäispöytään, lihatiskiltä nimittäin. Mieluusti ostaisin kotimaista, mutta saapi nähdä onko tyytyminen määkijään, joka tulee Konnun ja Mordorin välimaastosta. Katsotaan mihin paikalliset kauppiaat ovat satsanneet. 

Niin, ja kolmas viikko lähtee käyntiin. Hienoa!

 

 

 

 

  • Henkilötiedot